Vahvista hyvää - hevosavusteisen hevosen kouluttaminen

11.06.2023

Jokainen hetki hevosen kanssa on kouluttamis- ja oppimistilanne. Se mitä vahvistat joko tietoisesti tai tiedostamatta, se lisääntyy – niin hyvässä kuin pahassa. Hevonen lukee kehomme kieltä, kehomme pieniä signaaleja, äänen väriämme, energiaamme ja jopa tunteitamme.

Hevosen kanssa aitous palkitsee. Lapsilla on tämä aitouden lahja minkä me aikuiset helposti kadotamme. Ihmislapset, niin kuin eläinlapsetkin ihmetellen tutkivat uteliaana tätä maailmaa, avoimin mielin.

"Ihmetys kasvattaa ajattelulle siivet"

(Karlsson, Riihelä 1994, Ajattelu alkaa ihmetyksestä s. 21) 

Minun oli tarkoitus kirjoittaa hevosen kouluttamisesta ja oppimisesta, mutta ajatukseni polveilivat nyt näin.

Näillä videoilla on hevosteni ensimmäinen tutustuminen nopanheiton salaisuuksiin.

https://youtu.be/f9qOAgK1ZhQ

https://youtu.be/N1zzu7nvS2M

Uuteen asiaan totuttaminen tapahtui hevosten luonnollisessa ympäristössä, hevosten ollessa vapaina omassa tarhassaan, omassa laumassaan – omalla mukavuusalueellaan, vapaaehtoisesti, luonnollisesti ja pakottomasti.

Käytän hevosia kouluttaessani sekä negatiivista että positiivista vahvistamista. Negatiivinen vahvistaminen tarkoittaa lähinnä paineen poistamista kuten talutusnarusta tai ohjasta myötäämistä, positiivisessa vahvistamisessa hevonen saa taas palkinnoksi jotakin mitä se tavoittelee ja mikä tuottaa hevoselle mielihyvää.

Koulutustavoitteena oli opettaa hevonen "heittämään" noppaa.

Noppakoulutus tapahtui lähinnä odottamalla, ihmettelemällä ja rapsuttelemalla. Vahvisteena siis tällä kertaa mielihyvää tuottava kosketus ja rapsutus. Vahvisteena voi käyttää myös ruokapalkkaa, mutta useampien hevosten kanssa työskennellessä yhtä aikaa, namit voivat viedä päähuomion itse tekemisestä. Ruokapalkka ei myöskään sovellu kaikille hevosille joko terveydellisistä tai käyttäytymiseen liittyvistä seikoista. 

Alkukoulutus tapahtui niin, että aina kun hevonen toi turpansa lähelle noppaa, palkkiona tuli rapsutus, asia mikä tuntui hevosesta siinä hetkessä mukavalta. Seuraava vaihe toistojen jälkeen, oli se, että rapsutus tuli, kun hevonen kosketti noppaa ja lopuksi superkehut, kun hevonen pudotti nopan penkiltä ja viimeisenä vaiheena kahden nopan pudottaminen penkiltä ja sen jälkeen palkkiona rapsutus ja pääsy ruokailemaan heinäaterian ääreen.

Oppiminen vaatii toistoja, ennen kuin tieto siirtyy lyhytaikaisesta muistista työmuistiin. Oppimista myös tukee jos oppimistapahtuma on myönteinen ja rento kokemus hevoselle, hevoselle jää tapahtumasta positiviinen odotus seuraavaa kertaa varten.

Erilaisten uusien asioiden tuominen hevosille toimii myös virikkeellistämisenä.